Konmari: LANGAT!!

Wooooo!!!

Eli sain vihdoinkin kaikki langat käytyä läpi, lajittelin ja järjestelin, ja vihdoin torstaina sain kaiken kuntoon! Ihan mahoton homma, vaikka teinkin yhdessä äitin kanssa. Yksi kerä on vielä sellainen, missä on kaksi lankaa ja ne pitää erotella. Se jätettiin semmoiseksi pikkuhiljaa-projektiksi. Muuten on kaikki kunnossa. Yhden villatakin jouduin antamaan i-p:lle. Olin aikonut purkaa sen ja käyttää langan uudelleen, mutta se paskiainen lanka hajosi tuhannen p:n päreiksi kun yritin. Kaikki kierteet aukes ihan täysin. Ei sellaisen kanssa jaksa ruveta painimaan, menisi vaan turhaan aikaa hukkaan. Joten, i-p sai kiillotuskangasta alatalliin...

Lahjoitin osan langoista, semmoisen rontti 2,5kg, siskontytön päiväkotiin. Aika pieniä määriähän siinä oli, mutta kyllä niistä varmasti lapset saa askarteluihinsa taas jotain, ja kyllä siellä olivat tyytyväisiä kun saivat vähän extraa.

Myyntiin meneviä lankoja punnitsin n. 5kg. Täytyy yrittää huutokaupata ne Lankahamstereissa tai jotain, kunhan nyt saan aikaiseksi ottaa niistä kuvan ja opetella ihan aikuisten oikeasti tekemään sen myynti-ilmon...

 Ja nyt sitten niitä lukuja! Aluksihan lankaa oli melkein 40kg, tarkemmin sanoen 37, 43kg, jossa määrässä oli kyllä osa äitin lankoja. Ne kun olivat säilössä samassa kirstussa, niin olin joskus punninnut nekin mukaan. No, ne pois, ja lahjoitetut ja myytävät (sekä n. kilo roskiin menneitä) poislukien jäljelle jäi 21,9kg! Hurraa, melkein puolet pois!

Ja siitäkin jäljelle jäävästä osuudesta puolet, mieti, puolet on päiväpeiton lankoja, joita on yhteensä 10,8kg! Siis ihan hävytöntä. Mutta lohtuna se, että kun saan vaan tuon yhden työn valmiiksi, niin lankaa ei ole mun mittapuulla enää juuri mitään. Tosin laskin, että yli 50 erilaista työtä saan noista aikaan, peitoista tiskirätteihin...

Tässä sitten samassa rytäkässä iski yhtäkkiä sellainen fiilis, etten halua lankoja enää kirstuun. Siellä on aina joku lanka alimmaisena ja etsiminen muutenkin vaikeampaa. Sitä paitsi, nyt kun lankoja on niin paljon vähemmän niin ne voisi jopa mahtuakin pienempään tilaan. Tyhjensin siis kesken kaiken pelikaappini, poistin osan huonoimmista peleistä ja pakkasin ne kirstuuni. Siellä on nyt myös isot palapelit, ja kaikki mahtui sinne ihan ilman ongelmia! Sen sijaan langat saivat kodin komeron kolmelta hyllyltä, joista alimmalla on tuolla lankojen takana kirjoja. Ne odottavat lukemista yhä vielä, mutta siirsin ne pois punaisilta hyllyiltä, koska eufoorinen olotila ei rajoittunut vain kirstuun ja kaappiin.

Myös hyllyt saivat uuden ilmeen. Kuten tähän aiempaan päivitykseen verrattuna voi todeta, niin kaksi alinta hyllyä ovat nyt paljon seesteisemmät ja selkeämmät. Ostin tuon ihanan korin Prismasta ja siihen mahtuikin juuri sopivasti kaikki ihannimmat lankani, kuten tuo luonnonvalkoinen Drops Brushed Alpaca Silk. Kori (ja hyllyt itsessään) on nyt niin ihana näky, että katselen sitä aina semmoinen idiootin hymy huulillani kun tulen huoneeseen :D

Ylin hylly on valitettavasti vielä kirjojen peitossa, mutta nyt tuossa alimmalla hyllyllä on kaikki käsityökirjani ja ylemmällä kaikki värityskirjat ja värikynät. Kirjatuet ajattelin tuunata jotenkin, ehkä virkkaamalla, mutta se saa nyt odottaa. Lasilautasella on mittanauhoja ja silmukkamerkkejä, semmoista pientä roinaa ja rompetta mitä neuloessa aina tarvii. Ensin meinasin ostaa siihenkin jonkin astian, mutta sitten muistin tuon kaapissa vuosia nököttäneen lautasen ja otin sen hyötykäyttöön. 

Eikä tämä vielä tähän pääty, sillä aion vaihtaa nuo punaiset hyllyt kokopuisiin pähkinän värisiin hyllyihin! Sitä pitäisi vielä olla tallissa tarpeeksi, mutta se on vielä tarkistettava. Tämä siivoaminen aiheutti näköjään aikamoisen vyöryn kaikessa muussakin, mutta ei vielä ole yhtään haitannut! Seuraavaksi pitänee ottaa tuo puikkolaatikko käsittelyyn, se ei koskaan pysy kuosissa vaikka sen miten usein järjestelisi. 

Konmari: kirjat, paperit ja kankaat

Nyt on kaikki kirjat käyty läpi. Äiti tosin jätti alakertaan joitain kirjoja, kun ei niitä kuulemma hävitetä kuitenkaan, niin saivat jäädä karsinnan ulkopuolelle. Aika paljon kirjoja lähti, mutta ei mitenkään yllättävän suuri määrä, eikä yllättäviä kirjoja. Suurin ylläri itselleni oli se, että luovuin lähes kaikista James Bond -kirjoistani. Jätin jäljelle vain Huominen ei koskaan kuole, koska siinä on leffakansi ja Pierce Brosnan oli ensimmäinen näkemäni Bond. Jotain nostalgiaa pitää elämässä olla! Ja jos omistaisin Casino Royalen (kirjana!) niin en luopuisi siitä millään, oli meinaan suosikkikirjani nuorempana. 

Toisaalta taas, kirjojen määrään nähden niitä jäi todella paljon vielä jäljellekin. Joitain kirjoja heitettiin ihan roskiin huonon kunnon tai muun syyn takia, mm. vanhoja koulukirjoja ja 70-luvun naistenlehtiä. Varmaan vajaa sata lähti Kehräämölle, siellä on sellainen vie-tuo-tyyppinen kirjahylly, jota olen hyödyntänyt ennenkin. Mitä nyt olen tarkkaillut tilannetta joskus, niin aika hyvin on meidän sinne viemiä hävinnytkin. Tälläkin kertaa vein sinne jopa lastenkirjoja, jotka toivottavasti saavat rakastavamman kodin jostain muualta. Meille ne eivät oikein uponneet. Näistä kirjoista ei ole kuvaa, enkä tajunnut laskea niitä, kun tuli vähän äkillinen lähtö ja nappasin vain laatikon ja kassit kainaloon ja vein pois. Yksi kirja sieltä lähti mukaankin, Päätalo, koska tiedän äidin niistä tykkäävän, eikä meillä vielä ollut sitä. Osa kirjoista menee vielä myyntiinkin, ja ne mitkä ei myy, pääsee sitten taas Kehräämölle.

 Nyt jäljelle jääneet kirjat on kolmessa hyllyssä. Rappukäytävässä on yksi viisihyllyinen, jonne lastasin mahdollisuuksien mukaan kaikki lasten kirjat ja sarjakuvat, mutta siellä on myös tietokirjat (paitsi käsityöaiheiset) ja sitten kaikki romsut mitkä ei mahtuneet kaappiin. Kuvia!

 Kolme ylintä hyllyä. Valitettavasti hyllyä vastapäätä on komero, joten kuvaustilaa on noin puoli metriä, siksi toisesta laidasta puuttuu vähän. Kuvasin niin, että pidin kameraa vieressäni ja toivoin pirusti :D

 Ja sitten alimmat hyllyt. Tarkaavaiset lukijat huomaavatkin, että keskimmäinen hylly komeilee molemmissa kuvissa. Mutta tähän hyllyyn jäi vielä tilaakin! Tosin täytin sen kuvauksen jälkeen tunkemalla siihen kohtaan pahvilaatikollisen vanhoja Akkari-pokkareita. Ja niin, niitä sarjiksia löytyy lisäksi noin 150-160cm korkea pino, olikohan kuusi pahvilaatikkoa, tuosta hyllyn ja seinän välistä.....

 To do -hylly. Nämä kirjat luen, ja hävitän sen jälkeen. Vien varmaan Kehräämölle tai laitan kiertoon kavereille, saa nähdä. Siinä on enimmäkseen romanttista kirjallisuutta, josta en varsinaisesti genrenä nauti, mutta näitä on suositeltu ja mummooni tulleena olen kirjallisuudessa kaikkiruokainen. Luin urhoollisesti myös erään kotimaisen sarjan viidettä osaa mitä, kolme sivua? Neljä ensimmäistä sijoittui 1800-1900-lukujen vaihteeseen ja oli tosi hyviä, mutta sitten hypättiinkin 90-luvulle ja mun mielenkiinto katkes samantien.

Tässäpä sitten viimeiset kirja-kuvat, eli makkarin kaappi. Se tuli tosi täyteen. Siis todella täyteen! Yläkaapissa, jokaisen pokkarin takana on toinen pokkari. Hups. Ja sinne kun piti laittaa vaan sen verran kirjoja, mitä mukavasti ja kauniisti sopii. Hups! 

Siellä on nyt myös kaikki omistamani värityskirjat (7kpl) kauniisti samassa kohtaa. Kun ne laittaa noin päin, niin ei näytä läheskään niin isolta määrältä! 10/10 voin suositella tekniikkaa!

Näin on kaikki kirjat taas karsittu, ja kaikki kamalat harlekiinit heitetty mäkeen. Niitä tuli joskus yhdeltä sukulaiselta, joka luki niitä paljon nuorena. Ei uppoa minuun. Olen lukenut kaksi Barbara Gartlandin kirjaa ja molemmissa on samanlainen kohtaus. Siis melkein samoilla sanoilla, haloo! Mies hyppää n. metrin matkan, ehkä lyhyemmän, (esim. parvekkeelta toiselle) toisessa kerroksessa ja se on niin kauheaa, kun se olisi voinut pudota tai jopa kuolla! Ja nyt mulla on kolme muuta Gartlandia kaapissa odottamassa lukemista. Pakko katsoa onko niissäkin sama kohtaus >:D

Mutta sitten paperit! En todellakaan aio heittää menemään kaikkea mitä kaapista löytyy vaikka Kondo sanoisi mitä vaikka päällään seisten! Mulla on toimiva järjestys kaapissa kansioissa, jonka ansiosta paperit pysyy siististi paikoillaan ja tallessa, enkä aio luopua siitä. Nyt vain lähinnä karsinkin vanhoja pois ja hävitin joitain nyt jo turhiksi tai muuten tarpeettomiksi katsoamiani asioita. Ei siitä sen isompaa roskakasaa tullut.

Ainoa vain, että vihaan, vihaan, vihaan paperien käsittelyä, kun ne on virallisia. Varmaan kaikki muutkin suomalaiset, eiköhän se ole Kelan aikaansaannosta. Näin ollen tehokkaalla vitkuttelulla sain melkein viikon kulumaan niiden kanssa, mutta nyt ne on pois ja voin taas vuodeksi unohtaa niiden olemassaolon. 

Seuraavaksi kaivoin kankaat vintistä. Nostelin kaikki esiin, ööh, torstaina? Ei kun perjantaina, nythän on jo sunnuntai! Joo, ja sitten aloitin niiden läpikäynnin ensin itsekseni eilen ja tänään äiti tuli katsomaan omiaan. Oikeastaan mitään ei heitetty pois, joitain liian pieniä tilkkuja, mitä oli jäänyt joskus jostain vahingossa ja keittiön verhoista ylijäämät. Muuten vain viikattiin siistimmin, pöytäliinakankaat siiryi alas muiden laavutavaroiden joukkoon ja yksi punainen huonekalukangas otettiin pois. Sitä tarjotaan siskolle ja jos ei kelpaa niin kysellään Patinasta. Kai siitä jotain saa joku tehtyä.

Viidestä laatikosta kolmeen, ei yhtään huonosti! Nyt vaan pitäisi ihan oikeasti ottaa ja ommella niistä jotain, eihän tästä tule mitään kun kaikki vaan muhii laatikoissa eikä pääse vaatteiksi! Ja siitä puheen ollen....

Seuraava operaatio on se, joka tämän koko prosessin käynnistikin: Langat. Kannoin kaikki talon langat samaan läjään, joten tässä on nyt paitsi omani, myös äidin langat ja jopa kaikki kangaspuihin menevät, mm. matonkuteet.

Tarkoituksenani oli ottaa kaksi kuvaa lankavarastosta. Ensimmäinen kuva olisi se viaton kuva, että eihän tämä nyt niin isolta määrältä näytä (en siis yritä huijata enää edes itseäni, niitä on ihan ketusti!) kun on vaan kaikki irtonaiset kassit ja laatikot tuossa kirstun ympärillä. Kirstu on siis itsessään täynnä lankaa, se on hankittu lankojen säilytystä varten. Mutta ei se suunnitelma oikein toiminut, kun vertaa tuota ylempää "viatonta" tuohon alempaan...

Näitähän on ihan yhtä paljon irrallaan ympäri kämppää kuin tuolla kirstussa! Ja kun ne on kirstussa pakattuna noihin kasseihin, niin esiin ottaminen valehtelee pienempään suuntaan: kassit piilottaa osan toisistaan! Varmaan näyttäisi pahemmalta, jos ne olisi levällään tuossa lattialla kaikki sen sijaan, että ne nyt on koreissa ja sen sellaisissa. Kirstun päällä on muuten se yhä keskeneräinen päiväpeitto. No, nyt on sitten sekin homma aloitettu (taas! vasta viime vuonna kävin niitä läpi?). Taitaa vaan olla niin, että lajittelun alku jää huomiselle. Kello on sen verran paljon, ettei mitään järkeä enää levitellä niitä tähän lattialle. Saunakin odottaa, oi nautintoa, ja huomenna on työpäivä, ei mitään nautinnollista siinä. Haluaisin tällä kertaa ihan aikuisten oikeesti hävittää jotain lankoja! Toivottavasti äitille ei tällä kertaa tuu sitä että "tästä vois tehdä jotain!" Äiti! Siinä on noin kymmenen grammaa mystistä lankaa, jonka koostumuksesta ja paksuudesta ei ole mitään tietoa! Siitä ei tule mitään järkevää! No joo, ei me oikeesti niistä tapella, ehkä vähän väännetään kättä joskus :D

Kuvaamattomia töitä välillä

Nyt kun tuo konmarointi tuntuu vähän junnaavan paikallaan, voisin laitella hieman kuvia vanhoista töistä, jotka on jääneet kuvaamatta. Viime keväänä/kesänä tein kummipojalle syntymälahjaksi peiton, jonka unohdin kuvata. Nyt tammikuussa neuloin samalle pojalle Minions-sukat, jotka unohdin nekin kuvata! Aistin jonkinlaisen jatkumon muodostuvan...

Nyt muistin kuitenkin ottaa kaverin kanssa asian puheeksi, ja sain nyt hienot, hyvät kuvat kummastakin työstä. Käytössä ovat olleet, joten ilmeisen mieluisia niistä tuli. Aloitetaan peitosta, kun se on vanhempi.

En ole koskaan ollut kummoinenkaan virkkaaja. Koko käsityöinnostus on itse asiassa alkanut vasta lukiossa, vuoden 2004 loppupuoliskolla, ja aika hyvin olen onnistunut virkkuita välttelemään. Nyt joku kuitenkin puraisi ja päätin virkata vauvalle peiton! En vielä tammikuussa lankoja ostaessani tiennyt, onko kyseessä tyttö vai poika, mutta tiesin vanhempien suosivan ns. sukupuolineutraaleja värejä. Lähikaupassa oli kuitenkin vähän kehnot valikolimat vauvalankoja: hempeää pinkkiä ja baby blueta. Keltainenkaan ei oikein näyttänyt hyvältä. Ostin siis valkoista, ruskeaa ja vihreää lankaa. Mallin tilkkuihin nappasin Jan Eatonin kirjasta 200 virkattua ruutua. Todella monet ovat käyttäneet kirjassa olevaa paju-neliötä vauvanpeitoissa, mutta kirjassa on tosi paljon muitakin kauniita malleja! Itse halusin vähän vaihtelua peittoon, joten tein puolet paloista kaksivärisiä pitsiristi-tilkkuja, ja toisen puolen kolmivärisiä neliöitä. Ei hitsi, ei ole ihan mielikuvituksella pilattu nuo kirjan mallien nimet! :D

Kuva näyttää tosi vihreältä, mutta kyllä siinä peitossa sitä ruskeaakin on! Kysyin kuvan lähettäjältäkin, kun oli niin oudon näköinen, mutta kuulemma koko huone oli kuvaushetkellä vihreä. Annettakoon anteeksi, on niin nätti kuva! Ruskea näkyy siis tummempana (ainakin minun koneella) vihreänä noissa kirjavissa ruuduissa. Hassua.

Toisena työnä on siis joululahjaksi tehdyt sukat. Jotka tein vasta tammikuussa. Tosin, tämän kerroin jo silloin, kun pojan äiti näitä sukkia tilasi, koska vanhemmille tarkoitettu päiväpeitto oli niin pahassa vaiheessa. En olisi saanut sukkia kuitenkaan valmiiksi ajoissa. Mutta hyvä näin, eipä se puolivuotias vielä ymmärrä, saako se lahjat missä kuussa :)

Tein sukat vähän reilumman kokoisiksi, onnistuin jopa siinä, koska halusin niille vähän pidemmän käyttöiän. Tuommoinen patukka kasvaa vielä niin naurettavaa tahtia, ettei olisi ollut mitään järkeä tehdä sukkia, jotka olisi ihan just nyt oikean kokoiset. Näiden kokoon oltiin oikein tyytyväisiä, ehtivät sentään olla käytössäkin ennen kuin niistä on pakko luopua. Kirjailu ei ole mun heiniäni. Tämä oli ensimmäinen kirjailuni ikinä, en tee sitä uudestaan ihan heti. Se oli kamalaa. Siis aivan hirveetä, voin joskus koittaa, mutta just nyt on tarpeeksi hommia edellä mainitun päiväpeiton valmistumisessa, konmarissa ja dinosaurusten virkkaamisessa. 

Valitettavasti päiväpeitto ei ole edennyt mainittavasti viimeisestä postauksesta. Äiti jaksaakin aina mainostaa odottavansa sitä ensi jouluksi ;)

Konmari: korut ja kirjat

Huh, kestipäs kauan saada kaikki vaatteet paikoilleen! Tietysti työpäivän jälkeen ei kamalan paljon jaksa, etenkin kun unen laatu on jostain syystä (stressi?) ollut melkoisen heikkoa viime aikoina. Lisäksi on aina muut hommat, eväitten tekoa, saunomista ja virkkausta ja lukemistakin haluaisi harrastaa illan aikana. Näin ollen kestikin viisi päivää saada koko vaate-osio kokonaan käsiteltyä, kun sunnuntaina sain vihoviimeisetkin vaatekappaleet paikoilleen kaappiin. Checklistin mukaan jäljelle jäivät kuitenkin vielä korut. Voi, niitä koruja... Jostain syystä kammoksuin korujen läpikäyntiä melkein yhtä paljon, kuin paperisotaa, joka odottelee nurkan takana. 

Korujen kanssa kamppailinkin sitten maanantai-illan, mutta uskomattomin voimanponnistuksin sain ne aseteltua korurasiaan sekä kauniiseen balleriinaani! Sikäli ihan mahtavaa, että ne oli levällään sängyn päällä...

Taustalla erittäin mediaseksikäs tulostin

Koruistakin lähti varmaan puolet, hävitin ison osan ns. rihkamasta, jota vuosien varrella on kertynyt. Paljon lähti sellaista, mitä ikinä en ole edes käyttänyt, mutta myös sellaisia, mitä käytin aikoinaan todella ahkerasti ja joita rakastin nuorempana. Nyt ne ovat kuitenkin jääneet lähinnä mukavina muistoina teini- ja lapsuusvuosille, eikä huonoon kuntoon menneistä rakkaista  esineistä tule enää sitä lämmintä tunnetta. Ennemmin harmittaa nähdä, että voi että, tuokin on mennyt noin huonoon kuntoon. Yhtä en kyllä löytänyt, eli rakasta edelweiss-pinssiäni. Se oli pitkään kiinni farkkuliivini liepeessä, mutta sen tarkistin liivistä luopuessani. Mihinköhän se on joutunut? Kaipa tuo tulee esiin jossain vaiheessa! Jos ei, niin kyllä se ihana Sveitsin reissu säilyy muistissa muutoinkin :)

Nyt on joka tapauksessa kirjojen aika! Kaikki eivät ole minun, varmaan yhtä iso osa on äidin tai vanhempien sisarusten aikanaan kotiin jättämiä (lähinnä sarjakuvia), mutta keräsin ne nyt kuitenkin kaikki samaan kasaan. Näitä sitten käydään äidin kanssa läpi tällä viikolla, huomenissa aloitellaan. Itse saatan ottaa jonkinasteista varaslähtöä, on niitä sen verran paljon!

Monta on sellaista, että tiedän katsomattakin niiden jäävän (teistä puhutaan Pratchetit!), mutta myös niitä, joiden tiedän armotta lähtevän.

Mainittakoon vielä, että tuossa oikeassa ylänurkassa, korkeimpien pinojen alla, on 9 tai 10 pahvilaatikkoa täynnä sarjakuvia, lehtiä ja pokkareita. Ne ovat muisto menneiltä ajoilta, kun yläkerta oli vielä kaksi erillistä huonetta. Kun väliseinä purettiin, niin lähtivät totta kai myös seinään upotetut komerot, joista toisessa asustivat kaikki nuo laatikoista väliaikaismajoituksen saaneet kirjallisuuden klassikot, kuten Harleyquinn ja Härski-Masi (kyllä, se Masi, siitä on joskus tehty "härski"-albumi ja se on ihan virallista tuotantoa!). Valitettavasti ne joutuvat majailemaan laatikoissa vielä tulevaisuudessakin, ne onnelliset jotka saavat jäädä, kunnes saan tarpeeksi varallisuutta kirjaston tekoon. Yläkerran rappukäytävästä puretaan siis yksi komero ja pienennetään hieman vinttiä ja laitetaan tilalle pieni kirjahuone. Ah, sitä nautintoa (ja taistelua ja kiroilua remontin aikana) odottaessa! 

No, toivottavasti saan nämä setvittyä tämän viikon aikana. Jos käy hyvin, niin käyn paperini (joita ei kyllä kauhean kauheasti ole, paitsi jos otan mukaan nuotit yms.) läpi ensi viikolla, varoaikaa vielä seuraavakin viikko. Sitten olisi talviloma ja ennalta suunniteltu lankavarastojen puunaus! Sitäkin odotan innokkaasti!

Konmari: vaatteet

Viime keskiviikkona aloitin Konmarin, ja jos joku on elänyt mahdollisesti ison kiven alla, niin google onneksi kertoo asiasta tarkemmin. Tiivistelmä näkyy olevan joka blogissa, joka postauksessa, minen jaksa, olen saamaton.

Siinä sitä on vaatetta pinossa!

Eli, ensimmäinen vaihe: kaikki vaatteet lattialle! Keskiviikkona en ollut siis vielä lukenut ollenkaan Kondan kirjaa, joten siihen oli pakko tutustua edes päällisin puolin ennen siivouksen aloittamista. Tämä kun tapahtui töiden jälkeen, niin lopulta kyllästyin ja aloitin kuudelta illalla keräämällä kaikki vaatteeni sängyn päälle. Kamala kasa! Jätin pois villakangastakkini, nahkaiset sormikkaat (ajohanskat), viime vuonna neulotut myssyn ja kaulahuivin ja vasta pihatöitä varten ostetut rukkaset. Nämä kun ovat kaikki päivittäisessä käytössä ja kyllä, ne tuottavat iloa. Jopa ne Würthin rukkaset, vaikka on rumat mutta kato, kato, niissä on hauska tasku etusormelle! Vähänkö hassut!

Kuudesta seitsemään tein töitä. Puolivälissä oli pakko pitää tauko, koska henkinen tila oli siinä vaiheessa, että oli vain kaksi mahdollista lopputulosta: joko heitän kaiken jäljellä olevan pois, tai sitten pidän kaiken. Vaatteita oli niin valtavasti! Tuntui, että mihinkään ei voi koskea, kun ei siitä osaa tehdä päätöstä. Marie Kondo sanookin, että paras aika siivoukselle on aamu, kun energiataso on korkeimmillaan. No kidding. 

Aika lailla tasan näytti menevän, puolet lähti

Ihan kamalaa ollut, kun töiden jälkeen yrittää siivota. No joka tapauksessa, äiti tuli onneksi hätiin, ja äiti on hyvä siivoomaan! Tarkoitan siis nopea, ja sain sen tarvitsemani virtaboostin, että sain loput pinosta käsiteltyä. Kaksi kasaa siitä sitten tuli, etualalla poistuvat, takana taloon jäävät. Sukat, kengät ja laukut jätin torstaille, koska olin ihan liian väsynyt siinä vaiheessa. Torstaina sainkin sitten sukat ja alusvaatteet laitettua jo takaisin paikoilleen (viikkaus oli hauskaa <3) ja perjantaina sain puolet paidoistakin kaappiin. 

Lauantaina sain taas järjesteltyä vähän, jäljelle jäi vain mekot housut ja asusteet. Kyllä huomaa, ettei Kondo ole ihan pitänyt mielessä töissä käyviä ihmisiä, joilla on turkasesti töitä kotonakin! Steggie on raasu jäänyt nyt nenättömäksi, kun olen viimeksi tiistaina ehtinyt virkkaamaan! Niin paljon on häirinneet nuo vaatteet lattialla, ettei ole paljon muuta tullut mietittyä. Onneksi löysin kätevän checklistin, jonka kanssa tavaroiden läpikäynnin luulisi helpottuvan. Siinä on kyllä korut vaatteiden kanssa samassa, enkä nyt muista, oliko kirjassakin mainittu näin. Joka tapauksessa, ne pitää käydä läpi ennen pitkää, joten väliäkö hällä. Sen verran tuosta järjestyksestä poikkean, että aikaistan lankojen käsittelyä. Luultavasti käsittelen lankani heti kirjojen jälkeen, sillä niillä on eräpäivä talviloman aikana. 

Nyt kuitenkin, sunnuntaina, olen virallisesti järjestänyt vaatteeni kaappiin! Hurraa! Naamiaisvaatteet laitan varmaankin takaisin vinttiin, ei oikein miellytä ison tyllihameen ja noidanhatun säilöminen vaatekaapissa... Ja nyt pitkä kuva-postaus, koska olen niin onnellinen!

Nämä lähti, siniset sandaalit sai uuden kodin kaverilta <3

Nämä jäi, plus kahdet kumpparit, Kuomat ja talvisaapikkaat, joita en kantanut turhaan ylös

Ja näin on siisti kaappi! En tyhmänä tajunnut ottaa kaappien sisällöstä ennen-kuvia...

Sanottakoon, ettei sukkalaatikko ollut läheskään näin siisti aloittaessa

Alkkaritkin on niin sievästi, ettei edes nolota kuvata sitä tänne

Aamutakit sai ihan oman osastonsa, ja kyllä ne näyttää nyt onnellisilta!

Villasukkia kaipaisin vähän lisää...

Kaikki paitani, kolmella hyllyllä! Matkalaukussa kaikki kassit, kuten aina. Erona on se, että nyt sinne mahtui korikin!

Ja viimeisenä kuvana yöpuvut, housut ja hameet. Alimmalla hyllyllä on kaulahuivit, hatut ja hanskat, matala hylly on ns. sekalaista

Laitetaan lopuksi hieman tilastoja: 
Hävitin talosta yhteensä 184 vaatekappaletta, joista 

• 63 hävitettäviksi 
• 121 kiertoon. 
• Laukkuja lähti kiertoon 10 ja roskiin yksi. Näitä olin kyllä karsinutkin viimeksi noin puoli vuotta sitten. 
• Kenkiä poistin yhteensä 12 paria, kahdet roskiin ja loput kiertoon.

Taloon jäi 

• 10 paria kenkiä plus muutama pari crocseja, joita käytän hunajahommissa
• kymmenkunta laukkua 
• 60 (Herra Jumala!) paria sukkia, tavallisia
• 7 paria villasukkia
• yhteensä 22 paitaa
• 6 hametta
• 12 mekkoa/tunikaa
• 5 takkia
• 2 farkut
• 6 muut housut
• 12 yöpukua
• alusvaatteita, uikkareita ja legginsejä/sukkiksia en laskenut, mutta kyllä niitäkin jäi :D

Että sillai täällä! Aikalailla niistä sitten puolet lähti, mutta olipas mukavaa käydä Lahdessa lauantaina, kun ei yhtään tarvinnut miettiä että mitähän sitä nyt pukis, mulla ei oo mitään, aina mä käytän näitä samoja! Sen kun vaan nappas kaapista että, hei, mäpäs laitanki tän hameen ja jos vaikka ottais ton paidan tosta sille kaveriks!

Muru-raasu, kun se ois niin kovasti tullu monta kertaa mun kanssa ylös, mutta eihän sitä voi laskea tähän siivoon! Se kävi jo yhet polvarit varastamassa kaks kertaa sieltä kierrätettävien vaateiden kassista ulkoeteisestä! Tänään se pääs kurkistamaan tänne, kun olin saanu vaatteet pois näkyviltä :D